Mitä on dialogisuus ja dialoginen vuorovaikutus?
Lähtökohtana palveluissani on dialogisuuden ymmärtäminen elämäntapana. Dialogisuudessa yhdistyvät asenne, tapa ajatella, tasavertaisuutta tavoitteleva vuorovaikutus, eettisesti arvostava toisten ihmisten kohtaaminen ja luova yhteistoiminta.
Vaikka siis dialogisuus on elämäntapa eikä menetelmä, sen toteutumista voi tukea ja vahvistaa erilaisin menetelmin.
Työyhteisön dialogisuus ruokkii työntekijöiden luottamuksen tunteita, ja psykologinen turvallisuus voi rakentua vain luottamuksen perustalle.
Dialogisuus myös lisää oppimista ja onnistumista ja luo innostavaa ja kannustavaa ilmapiiriä. Muun muassa kaikki nämä dialogisuuden hyödyt vaikuttavat myönteisesti työhyvinvointiin, työmotivaatioon ja työn tuloksellisuuteen.
Dialogisuudella on myös monia muita hyötyjä, jotka syntyvät ennen kaikkea dialogisen vuorovaikutuksen ja erityisen keskustelumuodon, dialogin kautta.
Ennen kuin tarkastelemme näitä asioita, on tärkeää kysyä: Millaisiin periaatteisiin dialogisuus perustuu?
Keskeisiä dialogisuuden periaatteita ovat suoraan puhuminen, kuunteleminen ja kysyminen, keskinäinen kunnioitus ja arvostus sekä odottaminen. Nämä periaatteet voidaan nähdä myös käytännöllisinä taitoina tai toimintatapoina.
Suoraan puhumisen tavoitteena on omien kokemusten ja käsitysten avoin ja rohkea ilmaiseminen muille. Kokemukset voivat olla ajatuksia, havaintoja, tunteita, muistoja ja mielikuvia. Kun jokainen puhuu suoraan, saadaan esiin erilaisia näkökulmia ja luodaan uudenlaisia mahdollisuuksia.
Toisten aito ja keskittynyt kuunteleminen jättää omat tulkinnat toisten puheista taka-alalle ja vahvistaa yhteistä ajattelua. Kuuntelemalla toisia aidosti, löydetään jaettuja kokemuksia ja merkityksiä ja huomataan, mitä niistä pidetään yhteisesti tärkeinä.
Erilaiset kysymykset ja erityisesti avoimet kysymykset (kuten mitä? miksi? miten?) rohkaisevat toisia ilmaisemaan kokemuksiaan ja käsityksiään tai tarkentamaan niitä.
Dialogisuudessa on myös olennaista pyrkiä kunnioittamaan ja arvostamaan toisten käsityksiä ja kokemuksia, vaikka ne poikkeaisivatkin omista käsityksistä ja kokemuksista. Erimielisyydet ovat sallittuja, mutta on tärkeää pyrkiä ymmärtämään toisten tapaa ajatella ja pohtia asioita.
Odottaminen tarkoittaa omien varmojen käsitysten ja tulkintojen pidättämistä, epäilyä ja pohdintaa. Kun jokainen antaa mahdollisuuden myös toisten käsityksille, omat näkökulmat laajenevat ja luodaan yhteistä ymmärrystä.
Yleisemmin dialogisuuteen kuuluukin olennaisesti reflektointi, joka tarkoittaa omien ja muiden käsitysten ja kokemusten syvällistä pohdintaa.
Reflektointi edistää oppimista ja tarvittaessa myös ajattelumallien muuttumista. Muuttuneet ajattelumallit luovat perustan, josta voi edetä muuttamaan yhteisön toimintatapoja.
Työyhteisön dialogisuus periaatteineen näyttäytyy parhaimmillaan vuorovaikutuksessa ja muussa toiminnassa, kuten kehitystyössä, päätöksentekoprosesseissa ja haastavien tilanteiden käsittelyssä.
Toki tämä muukin toiminta on ihmisten välistä vuorovaikutusta aina silloin, kun työyhteisön jäsenet toimivat yhdessä.
Dialoginen vuorovaikutus on siis dialogisuuden yksi keskeinen ilmentymä, ja siinä kietoutuvat yhteen dialogisuuden periaatteet.
Dialoginen vuorovaikutus elää puhtaimmillaan dialogissa, mutta sen ominaisuudet ovat sovellettavissa myös muihin puhutun ja kirjoitetun kielen vuorovaikutustilanteisiin.
Esimerkiksi voi miettiä, miten käytäväkeskusteluihin, puheluihin tai sähköposteihin voisi ottaa mukaan suoraan ja kunnioittavasti puhumista, kysymistä ja aitoa kuuntelua ja mahdollisuuden antamista erilaisille käsityksille tai ainakin osan näistä periaatteista.
Toki kirjoitetussa kielessä on kyse kirjoittamisesta ja lukemisesta eikä puhumisesta ja kuuntelusta.
Mikä on dialogi?
Dialogi on dialogisen vuorovaikutuksen puhtain ja selkein muoto. Se on erityinen keskustelumuoto, joka eroaa monin tavoin esimerkiksi väittelystä, konsensuksesta tai neuvottelusta. Dialogissa ei pyritä löytämään parasta argumenttia. Siinä ei myöskään tähdätä sopimukseen tai yksimielisyyteen.
Tarkemmin sanoen tämä on Kohtaavan dialogin palvelujen lähestymistapa dialogiin. On esitetty myös dialogikäsityksiä, joiden mukaan dialogin pyrkimyksenä on päästä yksimielisyyteen käsiteltävistä asioista.
Kun dialogin osallistujia on useita kasvokkaisessa kohtaamisessa, osallistujien on hyvä istua ringissä. Ringissä istuminen korostaa osallistujien yhdenvertaisuutta.
Työyhteisöissä voidaan valita vaihtelevasti erilaisia dialogin toteutustapoja sen mukaan, millaisia tavoitteita kullekin dialogille asetetaan.
Dialogit voivat olla esimerkiksi johtajan vetämiä tai työntekijöiden keskenään käymiä dialogeja. Myös asiakkaita tai muiden sidosryhmien edustajia voidaan kutsua dialogeihin tai dialogit voivat olla kahdenkeskisiä.
Dialogi soveltuu erinomaisesti myös etä- ja hybriditapaamisiin. Näissä tapaamisissa on kuitenkin mietittävä kuhunkin dialogiin sopivat äänen ja kuvan käyttötavat.
Esimerkiksi pelkän äänen varassa kuulijat keskittyvät kuuloaistin välittämään informaatioon, kun puhujan ilmeet ja eleet eivät tue tai selvennä puheenvuoroa.
Ilman kuvaa puhujan on kiinnitettävä erityistä huomiota sanojen valintaan ja äänenpainoihin väärinymmärrysten vähentämiseksi.
Soveltamalla dialogisuuden periaatteita erityyppisissä dialogeissa mahdollistetaan aito ja arvostava kohtaaminen osallistujien välillä.
Dialogissa luodaan uutta, yhteistä ymmärrystä asioista ja opitaan uutta toisista. Siinä myös tutkitaan omaa sisäistä maailmaa ja kasvatetaan tällä tavoin itsetuntemusta.
Dialogille voi asettaa monenlaisia tavoitteita työyhteisöissä. Koska dialogissa on mahdollista kehittää ja jalostaa uudenlaisia ideoita yhdessä, se rakentaa laadukkaan perustan esimerkiksi päätöksille.
Dialogisessa luovassa prosessissa kuunnellaan kaikki näkemykset ja näkökulmat ja niistä keskustellaan yhdessä. Tällä tavoin saavutetaan jotain sellaista, mitä kukaan ei olisi yksin pystynyt saavuttamaan.
Dialogi soveltuu myös päätöksenteon jälkeen, kun pyritään yhteiseen ymmärrykseen päätösten merkityksestä, ja sen voi tuoda luontevasti osaksi kokouksia ja kehittämistyötä.
Dialogilla on paikkansa haastavampienkin ilmiöiden käsittelyssä. Sen avulla poraudutaan epäselvyyksien, väärinkäsitysten ja ristiriitojen juurisyihin ja ratkaistaan niitä.
Dialogi auttaa myös epäselvyyksien ja väärinkäsitysten paisumista ristiriidoiksi, jotka haittaavat työn tekemistä.
Kielen ja kehonkielen merkitys dialogisessa vuorovaikutuksessa
Toisten arvostava kohtaaminen ja yhteyden luominen toisiin ei aina edellytä puhuttua tai kirjoitettua eli sanallista kieltä. Kehonkielellä on yleensäkin merkittävä rooli kasvokkaisessa dialogisessa ja muussa vuorovaikutuksessa, sisältyipä siihen sanallista kieltä tai ei.
Kehonkieleen sisältyvät esimerkiksi katse, ilmeet, eleet ja asento. Kehonkielen ilmaisuvoima on suuri. Tutkimusten mukaan kehonkielen osuus on jopa yli 50 % kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa.
Sanallinen kieli, josta käytän tässä yksinkertaisemmin nimitystä kieli, on kuitenkin ihmisen rikkain viestintäjärjestelmä. Se perustuu ihmisen kielikykyyn, ja juuri tämä kyky erottaa ihmisen kaikkein selvimmin muista eläinlajeista.
Myös muut eläimet, kuten mehiläiset, koirat, kissat ja delfiinit pystyvät viestimään toisilleen ja olemaan siten vuorovaikutuksessa keskenään. Ihmiskieli eroaa kuitenkin laadultaan muiden eläinten viestintäjärjestelmistä.
Erottavia tekijöitä ovat perusmerkkien (ihmisellä sanaston) määrä, rakenteiden monimutkaisuus ja käytön vaihtelevuus ja vivahteikkuus.
Vaikka siis kehonkieli sisältyy puhuttuun dialogiseen vuorovaikutukseen, monia sen tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa ilman kieltä. Esimerkiksi kun työyhteisön dialogeissa luodaan yhdessä kehitysideoita, valmistellaan päätöksiä tai käsitellään haastavia tilanteita, tarvitaan kieltä.
Kieli mahdollistaa dialogisessa vuorovaikutuksessa kokemusten ja ideoiden vivahteikkaan ilmaisemisen toisille. Dialogisessa vuorovaikutuksessa pyritään merkitysten jakamiseen, mikä edellyttää kielen selkeyttä, avoimuutta ja tarkkuutta.
Koska kyse on arvostavasta kohtaamisesta, keneltäkään ei kuitenkaan vaadita täydellisyyttä tavoittelevaa kielen käyttöä. Kysymällä, kuuntelemalla, tarkentamisilla ja toisin sanomisilla on mahdollista päästä riittävän hyvään yhteiseen ymmärrykseen vuorovaikutuksessa, jossa osallistujat käyttävät äidinkieltään.
Kun dialogiin tai yleisemmin vuorovaikutukseen osallistuu eri kieliä äidinkielenään puhuvia ihmisiä, joiden kulttuuriset taustatkin saattavat olla erilaisia, kielenkäyttöön liittyy erityisiä haasteita.
Suomalaisissa työyhteisöissä työskentelee yhä enemmän vaihtelevista kielellisistä taustoista tulevia ihmisiä, ja monikielisyyden koetaankin usein tuovan mukanaan erilaisia ongelmia.
Kun työntekijöiden kielitaidot poikkeavat toisistaan, työn tehokas sujuminen saattaa vaikeutua ja työn kuormittavuus kasvaa.
Jos monikielisillä työpaikoilla ei ole mahdollista käyttää äidinkieltä luovaa ideointia vaativissa tilanteissa, kuten dialogeissa, kielenkäyttö helposti yksinkertaistuu ja ideointi hankaloituu.
Monikielisissä työyhteisöissä voi myös syntyä eritasoisista kielitaidoista johtuvia väärinymmärryksiä ja jännitteitä, ja nämä saattavat johtaa turvattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksiin.
Tämänkaltaisten ongelmien ratkaisussa on keskeistä työyhteisöjen kielitietoisuus. Kielitietoinen työyhteisö on tietoinen työtehtävien todellisista kielellisistä vaatimuksista.
Kielitietoisessa työyhteisössä rakennetaan osallisuuden kokemusta aidosti kohtaavissa vuorovaikutustilanteissa, joissa kielen valintaan ja kielenkäyttöön kiinnitetään huomiota.
Kielitietoisessa työyhteisössä tunnustetaan kielen merkitys työhyvinvoinnille ja työn tuloksellisuudelle.
Kun monikielisen työyhteisön vuorovaikutustilanteissa sovelletaan dialogisuuden periaatteita, käytetään sopivaa kieltä ja huomioidaan kielenkäyttö, työntekijälle syntyy kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta, osallisuudesta ja turvallisuudesta.
Työntekijä kokee myös, että hän voi vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Tällaiset kokemukset auttavat häntä sitoutumaan työyhteisöön vahvemmin.
Suomalaisilla työpaikoilla on käytössä erilaisia kieliratkaisuja, ja toimivaan monikielisyyteen ei ole mahdollista tarjota kaikille sopivaa mallia.
Yksi vaihtoehto on usean kielen käyttö rinnakkain esimerkiksi luovaa ajattelua ja kehittämistä vaativissa tilanteissa, kuten dialogeissa. Jokainen osallistuja voisi käyttää itselleen luontevinta kieltä, ja puheenvuoroja tulkattaisiin tarpeen mukaan toisille.
Vaihtoehtoihin kuuluu myös erilaisten dialogisten menetelmien käyttö dialogeissa, joissa käytetään vain yhtä kieltä, joka ei ole kaikkien osallistujien äidinkieli. Nämä menetelmät tukevat keskustelijoiden tasavertaista osallistumista.
Kaikissa Kohtaavan dialogin koulutuksissa ja valmennuksissa saat runsaasti käytäntöön kytkeytyvää tietoa siitä, miten sekä sanallinen että kehollinen kielenkäyttö vaikuttaa kohtaamiseen ja kohtaamisen tavoitteisiin dialogissa ja yleisemmin dialogisessa vuorovaikutuksessa.
Koulutuksiin ja valmennuksiin sisältyy myös tietoa soveltavia harjoituksia ja tehtäviä. Saat myös käyttöösi erilaisia menetelmiä, joiden avulla voit lisätä dialogista vuorovaikutusta ja tukea dialogien tavoitteiden toteutumista työyhteisössä.